Koulutusrakenteen murros ja kehittämistarpeet

Saamelainen elokuvakoulutus on tällä hetkellä merkittävässä murrosvaiheessa. Inarissa toimiva Saamelaisalueen koulutuskeskuksen medialinja on yli kahden vuosikymmenen ajan tarjonnut keskeisen väylän alalle hakeutuville ja toiminut monelle ponnahduslautana jatko-opintoihin sekä työelämään.

"Se on ollut kyllä erittäin hyvä ja pidetty... monelle ponnahduslauta lähteä jatko-opintoihin"

Viime vuosina koulutuksen jatkuvuutta ovat kuitenkin haastaneet erityisesti ikäluokkien pienenemisen myötä vähentyneet hakijamäärät ja alan rakenteelliset muutokset.

Medialinjalla opitaan elokuvan tekemisen perusteet ja se toimii valmistavana linjana jatko-opintoja varten, ensikosketuksena elokuva- ja media-alalle tai omien mediataitojen kartuttamiseen. Yhden lukuvuoden mittainen, laaja-alainen koulutus ei enää sellaisenaan vastaa nopeasti eriytyvän audiovisuaalisen alan tarpeisiin. Keskustelussa korostuukin tarve kehittää kohdennetumpia, joustavampia ja saamelaisten kotiseutualueen elinkeinoelämän nykytarpeita vastaavia koulutusmuotoja.

Kieli ja kulttuuri koulutuksen ytimenä

Saamelaiskulttuuri, monikulttuurisuus, ja pohjoinen ulottuvuus ovat koulutuksen keskiössä. Opetuskielenä toimiva suomi rajoittaa opiskelijoiden hakeutumista linjalle laajemmalta Saamenmaalta sekä Suomen rajojen ulkopuolelta, kuten muista Pohjoismaista.

Samalla on tunnistettu tarve vahvistaa saamenkielistä opetusta sekä pohtia englannin roolia mahdollisena yhteisenä kielenä kansainvälisessä yhteistyössä.

”Kun nuoret voivat opiskella omassa kulttuurissa, identiteetti vahvistuu ja myöhemminkin uskalletaan rohkeammin pitäytyä siinä omassa näkemyksessä”

Paikallisesti toteutettu koulutus nähdään kuitenkin erittäin tärkeänä: se tukee opiskelijoiden kulttuurista identiteettiä ja vahvistaa heidän valmiuksiaan kertoa omia tarinoitaan omista lähtökohdistaan jatkossakin.

Alan kasvu pohjoisessa ja osaajapula

Samanaikaisesti saamelainen elokuva-ala on voimakkaassa kasvussa. Tuotantojen määrä lisääntyy, kansainvälinen kiinnostus kasvaa ja yhteistyö eri saamelaisalueiden toimijoiden välillä tiivistyy. Kehityksen myötä esiin nousee kuitenkin pula tekijöistä, erityisesti niistä, joilla on sekä ammatillista osaamista, saamenkielentaitoa ja tuntemusta saamelaiskulttuurista.

"Saamelainen elokuva kasvaa ja vahvistuu… enemmänkin on pulaa tekijöistä.” 

Keskustelussa korostui myös kysymys tuotantojen omistajuudesta: kuka saa kertoa saamelaisia tarinoita ja kuka hyötyy niiden tuotannosta. Mitä enemmän tuottajista on saamelaisia, sitä suurempi osuus elokuvan tuotoista hyödyttää saamelaiselokuva-alaa myös tulevaisuudessa.

“Kuka sen omistaa, sen tarinan ja kerää sitten sen tuoton.”

Näiden kysymysten ratkaiseminen edellyttää paikallisen osaamisen vahvistamista ja koulutuksen kehittämistä vastaamaan muuttuvan alan tarpeita.

Kokonaisuudessaan saamelainen elokuvakoulutus näyttäytyy kenttänä, jossa kulttuurinen tehtävä, koulutusrakenteet ja elinkeinoelämän kehitys kietoutuvat tiiviisti yhteen. Tulevaisuuden kannalta keskeistä on löytää tasapaino paikallisen erityistehtävän ja kansainvälistyvän toimintaympäristön välillä sekä rakentaa koulutusmalleja, jotka tukevat sekä yksilöiden polkuja että koko alan kestävää kehitystä.

Lue myös:

Muuttuva maailma, muuttuva ala: katsaus audiovisualiseen alan nykytilaan: Kielen ja kulttuurin merkitys koulutuksessa (sivut 92–93):  https://www.theseus.fi/handle/10024/880578

Sámi film industry and media education -hanke: https://sogsakk.fi/fi/kumppaneille/hanketoiminta/sami-film-industry-and-media-education-hanke